Ida

Tämä neiti syntyi tähän maailmaan Kalevalan päivänä 1992. Mulla taisi olla kiire kiusaamaan muita ja synnyin kaksiviikkoa etuajassa :)

 Luonteeltani olen... en osaa edes vastata tähän kunnolla itsekkään, mutta heitellään jotain. Ainakin superiloinen,empatiakykyinen, yltiösosiaalinen, mielestäni  tosi positiivinen, mutta ymmärrän elämän realiteetit ja aina ei voi kaikki mennä niinku elokuvissa ja positiivisuus ei auta.ajottainen kiukuttelu ja itkeminen auttaa arvostamaan iloisia hetkiä paljon enempi. vaikka negatiiviset asiat kasvattaa joskus ihmisenä, niin riitoja kierrän kun ruttoa.. Oon liian kiltti ja se kostautuu mulle aika usein. Sanoisin myös itseäni enemmän tunne- kuin järki-ihmiseksi sekä kuvailisin itseäni myös enempi mukavuudenhaluiseksi kuin laiskaksi taitaa olla sama asia ?
Oon aika ennakkoluuloton ja avoin ihmisiä kohtaan ja suvaitsen tosi paljon asioita ja uskoisin, että sen takia melkeen kuka vaan tulee mun kanssa toimeen.. en siis väitä että kaikki musta suinkaan tykkäisi..
Oon mahoton taivaanrannanmaalari ja äiti kutsuu mua usein haahuilijaksi, kun uppoudun omiin ajatuksiin ja monia asioita menee ohi, toisinaan kaipaan potkua takapuolelle ja tökkimistä eteenpäin. vastapainoksi tälle haaveilulle, oon myös ylienerginen huithapeli, joka ei aina muista hoitaa asioita ajoissa ja loppujenlopuksi luottan liikaa mottoon "kyllä kaikki järjestyy."

Olen siis 20 vuotias "en halua kasvaa aikuiseksi" tyttö. Asun Helsingin ja Turun välissä isolla paikkakunnalla,jossa on sitäkin pienemmät piirit. Olen itseasiassa asunut täällä melkein täydet 20vuotta, jos vuoden pyörähtämistä espoossa ei lasketa.

Koulutukseltani olen elämänkoululainen. Koko ysiluokan mietin mitä haluun tehä kun kasvan isoksi, Mua on aina kiinnostanut liikunta, terveystieto sekä kaikki mahdollinen luova tekeminen. Olin viitisen vuotta kuvataidekoulussa ja teiniagstipäissäni lopetin rakkaan harrastukseni, koska maalaaminen ei mukamas enää kiinnostanut. Vaikka savityöt ja pensselit jätin taakseni, niin koko yläasteen ajan jaksoin harrastaa tanssia ja tanssista motivoituneena kävin jopa tutustumassa Helsingissä Sibeliuslukion tanssipuoleen ja olin hetken varma, että se ois ollut se mun juttu. Ammattikoulu ei tullut kyseeseenkään, koska en voinut kouluttautua ammattiin, josta en ehkä tykkäisikään. Eli lukioon se oli mentävä. Ja niinkuin aikaisemmin kerroin, olen todella kiltti, ja tässä kohtaa se kostautui, äitini oli sitä mieltä, että samat lukion paperit saa ihan mistä tahansa lukiosta, joten tanssipuolelle hakeminen jäi siihen. Halusin vain kuunnella äitiä. Kun astelin lukion ovista sisään, ajattelin sen olevan mulle ihan ok juttu ja muutamista uusista aineista inspiroituneena, päätin että haluan  lukea psykologiaa. Kunnianhimosuus tais jäädä ekalle psykan tunnille ku ei löytynyt oikeen yhteistä säveltä opettajan kanssa ja haahuilin lukiossa abivuodelle saakka.. kaikki numerot laahasivat, paitsi yllätys : liikunta,kuvaamataito,äidinkieli,terveystieto ja musiikki.. Oiskohan tästä pitäny päätellä jotain ? Hyödyllisimmissä aineissa ei vaan pää toiminut, englanninkielikin taittuu vain sillä perusteella miten lauseet kuulostaa hyvältä.. niin mitkä Grammar rulesit ?

 Kun lukiossa motivaatiopiikki oli pahasti miinkusen puolella ja lintsasin melkeen 2kk putkeen koulusta, päätin luovuttaa ja palata lukionpenkille myöhemmin kun siltä tuntuu,tein töitä ja aloin etsimään itelleni sitä mun juttua. Keksin kosmetiikkaneuvojan ( kosmetiikka ja tyttöjen hömpötykset on kiinnostanut aina) sekä liikuntaneuvojan. Hain molemmille aloille, ja pääsin molemmille aloille sisään. Jälleen kunnianhimoisuuspäissäni valitsin urheiluopiston ja viihdyin koulussa reilu puolivuotta. 8-16 koulupäivät monen tunnin liikuntasuorituksilla ei ollut mua varten + muutin omilleni + piti tehdä töitä+piti maksaa vuokra. Olin henkisesti tosi väsynyt, en mukamas saanut unta iltaisin jatkuvan stressin takia ja se kostautui sillä, että nukuin koulupäivän ohi. Lopetin myös työt edellisessä paikassa ja makasin pari kuukautta kotona.Motivaatio kaikkeen katosi.. tein siis välillä isälleni töitä, että sain vuokrani maksettua.. ja kuinkas ollakkaan,tunnelin päässä näkyi valoa ja valon voisi nimetä Emmaksi. Rakas ystäväni vinkkasi minulle mahdollisesta työpaikasta ja tässä sitä ollaan.. 8kuukauden Jälkeen Myyjäsomistajana Aleksi 13 ja ikinä en oo ollut näin onnellinen mun työpaikasta saatika työkavereista. ihanasta työpaikasta maksoin kuitenkin sen, että rakas harrastus Cheerleading sai jäädä...

sivusinkin tossa mun kiinnostuksen kohteita, mutta voin kertoa, että niitä on paljon:musiikki vaikka en osaakkaan soittaa mitään instrumenttia. Terveelliset elämäntavat vaikka en tämmösiä aina itse noudata. Liikunta sekä Olen myös todella kiinnostunut vaatteista ja kosmetiikasta. Oon hulluna kaikkiin fantasiajuttuihin mm. keijut, merenneidot ja haltijat on erityisen kiehtovia. Ja kaikki fantasiaelokuvat on mielettömiä. Jään aina ihmettelemään ihmisen mielikuvituksen mielettömyyttä ja siks mä uskonkin , että joku on joskus nähnyt keijukaisen tai merenneidon. nyt vasta ymmärsin tuonkin järjettömyyden kun päästän tuon asian ensimmäistä kertaa päivän valoon.. mielenkiinnon kohteisiin kuuluu myös vahvasti tatuoinnit, kirjallisuus, taideteokset (Salvador Dali !), valokuvaus.

Tykkään hirmuisesti kiireettömyydestä,aamuista kun saa nukkua pitkään, unisieppareista,peacemerkeistä,keijuista,turkoosista väristä, sushista,valkoviinistä,kanapastasta,vauhdikkaista viikonlopuista,rakastan matkustelua, mutta lompakkoni ei ole samaa mieltä. pidän myös oloasuista, leveistä ikkunalaudoista, kynttilöistä, karaoken laulamisesta ja näin lähellä joulua, glögi on ykkösjuttu.

Voisin sanoa pari sanaa mun perheestä. Olen avioero lapsi, Perheen ainut tytär ja isosisko kahdelle pikkuveljelle :) Santerilla ja mulla on vain 1vuosi ja 7kk ikäeroa, ja santeri on mua myös päätä pidempi niin kai sitä vois sanoa pikkuisoveljeksi.. En tiiä. Mut mun Sankari se on joka tapauksessa, kerran se haki mut bussipysäkiltä pyörällä pimeen mettän läpi koska olin pikkuhiprakassa jäänyt väärällä pysäkillä pois ja itseasiassa toinen tapaus oli se kun jätin kotiavaimet omaan kotiin niin santeri hommasi mulle kyydin 20km päästä äidin luoke 20km päähän täysin toiseen suuntaan :D

Sit mulla on 8 vuotias puolpikkuveli Julius. Saatan hermostua sille pikkujutuista tosi helposti, ja sekin johtuu vaan siitä, että tunnistan siitä niin paljon samoja asioita kun itestäni. sosiaalinen, iloinen, ylivilkas, vastuunpakoinen, mukavuudenhaluinen ja haluis aina vaan olla ihmisten kanssa ja siirtää asioita ö-mappiin. Toisinaan siis yltiösosiaalisuus ja halu olla ihmisten kanssa on vaan energiaa vievää ? omg.. sorry ystävät kun soittelen teille nii paljon ja kaipaan seuraa.

Muutama sana niistä ystävistä. Mun kaveripiiri on todella iso ja tunnen tosi paljon ihmisiä. Mulla on kyllä ystäviäkin todella paljon ja luulen että osa ei edes ymmärrä sitä, että lasken ne mun ystäviksi, saatika ymmärrä sitä kuinka tärkeitä ne on mulle.Mun ystävät on niitä, jotka ymmärtää mua kaikkein parhaiten ja myöskin hyväksyy mut mun virheiden kera. Mun ystävät on ikäänkuin mun toinen perhe, joka pitää mun järjen päässä ja jalat maassa. Vaikka osa näistä ystävistä saattaa olla syy niihin järjettömyyksiin. Mietin tässä yks ilta, kuinka paljon mun ystävät poikkeaa toinen toisistaan, mut silti ne on kaikki mulle yhtä tärkeitä. ja  mä en olis tällänen ilman niitä. alan kuulostaa liian kliseiseltä, joten lopetan tän tähän.. kyllä te tiiätte keitä mä tarkotan :)

Mitäs nyt sitten?Pakko sanoa, että en oo kovin katuvaa tyyppiä. Vaikka koulujen suhteen oon tehny huonoja valintoja, niin en soimaa itteeni sillä, että en oo käyny kouluja loppuun.Jos en olis menny lukioon, en olis tanssinu vanhoja tai tutustunu mun tän hetkiseen ystäväpiiriin, jos en olis menny urheiluopistoon, miettisin vieläkin oisko se mun juttu ja en ois tavannu niitä upeita ihmisiä siellä. Jos en ois kokenu mun viime talven masentuneisuutta, en olis lähteny edellisestä työpaikasta ja päässy mun nykyiseeen työpaikkaan ja tutustunu niihin ihaniin ihmisiin siellä. Ja nää ihmiset on sellasia jotka on mun lähellä vaikka ei olis edes työaika. Oon tällä hetkellä useilta osa-alueilta tosi tyytyväinen mun elämään. Mutta en oo täysin tyytyväinen itteeni ja tiiän että jotain puuttuu. Ja nyt pääsen siihen ponttiin, minkä ympärille tää mun uusi blogi tulee muodostumaan.
Koska mulla ei ole koulutusta, tai varsinaisesti perheen lisäksi täällä mitään mikä pidättelis, oon jälleen Emman ehdotuksesta alkanut laittamaan hakemuksia Allianssin nuorisovaihdon sivuille ja päättänyt hakea au pairiksi Jenkkilään :)sellaiset on tulevaisuuden suunnitelmat ja kuulostaa mun korvaan ainakin ihan hyvälle ja voin rauhottua tän mun väliinputoaja fiiliksen kanssa.

<3:llä Ida