Toivotin joku 2 tuntia sitten äidille "hyvät yöt". mutta tässä sitä ollaan, hereillä edelleen läppärin kanssa. Joten päätin pyhittää yöunistani vielä muutaman minuutin lunastamalla edellisen postauksen lupaukseni ja kertoilla vähän niistä mun au pair vuoden odotuksista. Luulin, että tämä postaus saattasi jäädä aika lyhyeks loppupeleissä, kun asenteeni on että avoin mieli ja nollat taulussa. Mutta nyt näin hetken aikaa odotuksiani miettien, niitä on aika paljon, mutta en oo uskaltanu puhua niistä ääneen, koska pelkään pettymyksiä.
toisaalta, kukapa ei ?
On varmaan sanomattakin selvää, että suurimmat odotukset liittyy uusiin kokemuksiin. Haluun vaan kokea Jenkit ja sen kulttuurin. Mun on pakko päästä näkemään edes murto-osa niistä paikoista, mitä oon tottunu näkemään vaan elokuvissa. Haluun kokea kaikenlaista tyypillistä Amerikkalaista:) Päällimmäisenä mulla on mielessä New Yorkin Times Square, Californiaan on päästävä LA:han kattomaan klassinen Hollywood kyltti ja haluun ehdottomasti kokea Amerikkalaisen Halloweenin, kiitospäivän ja Joulun ja ne hullut välkkyvät jouluvalotja laulavat joulukoristeet.
Monet mun ystävät tän tietääkin jo, että mä oon aika sukka hoitamaan mitään asioita loppuun asti. Oon viimiseen asti tunne- kuin järki-ihminen. Elän hetkessä ja teen yleensä vaan asioita, jotka kiinnostaa ja miellyttää mua.
ymmärrän, että elämä ei ole ruusuilla tanssimista ja tätä living in a moment ei toimi kaikissa tilanteissa. Osaan organisoida asioita, mut oon huono toteuttaa mitään. Luotan liikaa siihen, että asiat menee eteenpäin omalla painolla joten monet asiat jää tekemättä. Uskokaa tai älkää, mutta tää "hälläväliä" elämän asenne saattaa kuulostaa kivalta, mut seärsyttää mua itteeni, mut joku osa mun selkärangasta uupuu vielä, joten toivoisin sen selkärangan osan löytyvän Atlantin toiselta puolelta. Muutin pois vanhempien jaloista n. vuosi ja kolme kk sitten, joten tässä on ehkä hieman kypsytty tuossa ajassa, mutta pikkulapseksi muuttuminen on edelleen liian helppoa, koska vanhemmat asuu samalla paikkakunnalla ja valitettavasti kännykät on keksitty.. Jos rahat on lopussa, soitto isille, että lainaa rahaa tai tekee ruokaa. Sama juttu aina. Vanhempiin tukeutuminen on yksinkertasesti liian helppoa edelleen. Kuulostaa hassulta, mutta odotan semmosta vihoviimistä itsenäistymisen piikkiä. Joten au pair vuosi eri maassa, eri kielen ja kulttuurin keskellä hoitaen vieraita lapsia, on loistava tilaisuus ainakin mulle treenata vastuun ottamista.
Äiti on paasannu mulle tästä au pair jutusta ihan törkeesti."kai sä ymmärrät, että sun pitää tehä kotitöitä, kai sä tiiät et sun pitää pärjätä englannilla, kai sä ymmärrät sen että se ei oo aina helppoo ja voi tulla koti-ikävä" Mun vanhemmat tosissaan luulee et oon lähössä jenkkeihin asenteella : uusi maa, shoppailu,starbucks, uudet mestat, oppii kielen ja pääsee kk matkustelee. Joo kuulostaa aika siistiltä ku asian ilmasee noin. Mutta oon täysillä tiedostanu sen, että olen menossa Töihin, En lomalle. ja uudet kokemukset, kielitaito yms on vaan plussaa siihen päälle.
Oon jämähtäny paikalleni, koska en tiedä mikä musta tulee isona, en tiiä mitä pitäs lähtee opiskelee tai pitäisikö hommata parempi palkkaisempi duuni. Odotan Au pair vuodelta sitä, että alkaisin hahmottamaan itseni johonkin kohtaa tulevaisuutta.. tällä hetkellä näyttää meinaan aika sumustelta.
Haluisin, että kielitaito avais mulle mahdollisuuksia koulutautua esimerkiksi kansainvälisellä puolella, haluisin, että vuosi jossain muualla tekis musta määrätietosemman ja haluan pystyä sanomaan muille että"mä oon asunu jenkeissä". Haluun täyttää mun pienen tyhjiön ja saavuttaa jotain :)
Tossa on oikeastaan noi "isoimmat" ja kliseisimmät odotukset. mutta on mulla kaikkia paljon hilpeämpiäkin odotuksia.:) Ensimmäiseksi ne uudet ystävät on aina tervetulleita tämmöselle yltiö sosiaaliselle hömpälle. Haluun juoda kahvit starbucksissa ja syödä frozen yoghurtin !
Mut ennenkaikkea oon kiinnostunut treenaamaan amerikassa kuntosalilla.. En tiedä miks, mut oon lukenu kaikkia siistejä juttuja amerikkalaisista kuntosaleista ja yhteishengestä ja toisten tsemppaamisesta esim bodypump tunneilla ! :D Jenkit kulemma ähkii ja huutaa toisilleen ryhmäliikunnoissa ja oikeesti kannustaa muita ! ja salilla saattaa personaltrainerit vaan "hyökätä kimppuun " ja kysyä tartteetko treeniseuraa? kuulostaa jotenki tosi hassulta ku on niin tottunu tähä suomalaiseen mörökölli kulttuuriin, mutta true story!
En tiedä kuinka moneen otteeseen kerroin samat asiat, mut onpahan jotain odotuksia listattu ylös. Yritän kyllä seistä mun periaatteen takana ja olla odottamatta liikoja, koska on niitäkin auppari tarinoita , jotka eivät ole päättyneet hyvin. Yritän sisäistää sen, että osa vuoden päivistä tulee olemaan tosi rankkoja ja itkettäviä ja täynnä ikävää. :) En haluu olla odottamatta mitään tai odottaa liikaa. Kultainen keskitie kaikessa !
ja mitä tohon mun laiskuuteen tulee, niin mun hakemuksesta puuttuu edelleenki sen ajokortin kuva,
koska ajokorttilupa hakemus on ummessa, esittelyvideo englanniksi ja lääkärintodistus.
tein itelleni kalenteriin deadlinen että ajokortti asian pitää olla edennyt 16.1 mennessä ja esittelyvideon tulee kans olla tehty, koska sillon mulla on lääkärintarkastus ja saan todistuksen sillon :) Sit ois hommat pulkassa ja Allianssista sanottiin, että sitten päästäs ettimään haastattelijaa!
Huomenna pitäs mennä töihin vielä, mennä viettämään ystävän läksäreitä helsinkiin Ystäväni sini ottaa ja lähtee 6viikoksi aasiaan ja sen jälkeen muutamaksi kuukaudeksi jenkkeihin ja palaa vasta kesällä. :) vauhdikas lauantai tiedossa. Pakko mennä nukkumaan ! hyvää yötä :)
