C8

Nää on taas näitä awkward blogikirjotuksen aloituksia. Anteeksi kamalasti tämä pitkänpitkä blogihiljaisuus, mutta jos jaksat lukea pidemmälle, niin syy siihen selviää tuota pikaa.

Vaikka mulla oli sellainen olo NY perheen kanssa, että me voitas olla true match, ja olin ihan varma, että mä pääsen heinäkuun lopussa asumaan Long Islandille. Mutta ei.. Sovittiin silloin parisen viikkoa sitten perheen kanssa, että skypetellään vielä.. mutta perheestä ei sitten kuulunut enää mitään, ja silloin viikonloppuna sain sähköpostin, että he olivat kuitenkin päätyneet toiseen  Au pairiin.
Oon ollu tästä asiasta tosi harmissani, koska tykästyin perheeseen kauheesti! mutta jos totta puhutaan, niin en saanut annettua itsestäni 110% kaikkea irti skypen välityksellä. Luulen, että se kostautui tässä kohtaa.^
Nooo, ajattelin, että no worries !Kyllä Niitä uusia matcheja tulee, ja arvatkaapa olenko ollut tässä viimeiset kaksi viikkoa ilman ainuttakaan matchia ?? -KYLLÄ.

Eli pienemmästäkin iskee tulevaisuuskriisiä, kun olin niin vakuuttunut siitä, että pääsen kesän aikana lähtemään ja valloittamaan amerikkaa.
Niinkuin tuo mun otsikkokin sanoo, olen aivan seekasin. Au pair juttu ärsyttää tällä hetkellä, koska olen ihan tyhjän päällä eikä uusia matcheja vain ilmesty. Mulla on parisuhdestatus muuttunut kolmen vuoden sinkkuilun jälkeen seurustelevaksi + eikä tätä ihmetystä ainkaan helpottanut eilinen Helsinki reissu, jonka seurauksena mulle avautu koulupaikka Turkuun syksyllä.

Niin siis, tuosta koulusta.. Koska mulla on kauhee halu saada elämään uusia tuulia syksyllä, oli ne sitten täällä suomessa tai siellä jenkeissä. niin hain yön pikkutunneilla, pienessä väsymyksessä ja puoli läpällä yksityiseen meikkikouluun turun toimipisteeseen. Ja kuinka ollakkaan, mulle soitettiin jo seuraavana päivänä ja pyydettiin haastatteluun ja minähän sitten uteliaana ihmisenä menin.
Mulle kerrottiin koulusta kaikkea ja mua haastateltiin ja esitin itsekkin kaikenlaisia kysymyksiä.
Noin 50min jälkeen kävelin haastattelusta ulos"sinut on hyväksytty opiskelemaan..." lapun sekä opetussunnitelman kanssa.
Ja mulla on nyt n. 13 päivää aikaa miettiä mitä teen, että muutanko Turkuun vai jäänkö odottelemaan matcheja vielä pidemmäksi aikaa.. ja elän siinä toivossa että ennen kesäkuun puoltaväliä mut olisi matchatty  perheeseen Jenkeissä. En haluaisi kovin pitkälle syksyyn siirtää lähtemistä, sillä se siirtää taas asioita seuraavana vuonna..
Ja Koska koulu johon hain, on yksityinen, ja kestoltaan vain 6kk, niin voisin siirtää au pair haaveet esimerkiksi tammikuulle.. ? oon kauheessa pattitilanteessa, sillä koulu houkuttaisi kauheasti, mutta au pairiksi lähteminen on ollut unelma jo pidemmän aikaa.. Mulla on monta ovea auki tällä hetkellä, mutta en tiedä mitkä niistä ovista haluan sulkea kokonaan.

Mitä tekisitte mun tilassa armaat lukijat ? Jäisitte odottamaan matcheja ja toivoisitte että jokin hyvä perhe löytyy ajallaan? Lähtisitte opiskelemaan meikkaajaksi ja muuttaisitte uuteen kaupunkiin  ja siirtäisin au pairiksi lähtöä puolella vuodella eteenpäin ?

Mietteitä.

mulla on ongelma. tai ei oikeastaan. tai oikeastaan joo.. On sellanen pieni. Mun buusti on kadonnu. se on tehny totaalisen katoamistempun. tai itseasiassa se on tehny sen vasta viikoksi. mutta on kuitenkin. Mulle iski jäätävä ahdistus tän jenkkijutun suhteen ja oon kokenu pieniä paniikinvälähdyksiä siellä sun täällä.
Tiiättekö sen fiiliksen kun ootte törkeen innoissanne jostakin asiasta, minkä eteen ootte tehny sairaasti duunia tai ootte muuten vaan odottanu jotain tosi kauan ? mut sit tapahtuu jotain ja koko asia ottaa vähän takapakkia.
 Mulla on käyny tän au pair jutun kanssa vähän niin. tai oikeastaan vaan näiden hakemusten kanssa. Mua ärsyttää suunnattomasti, että hommat ei etene. mua ahistaa tehä uudelleen tätä suosittelijahakemus hässäkkää jnejnejne. kun kerkesin huokasta helpotuksesta ja luoda ilosia ajatuksia siitä, että mun ei tarvitse nytkun vain odottaa ja antaa seuraavaksi itestäni henkilökohtainen, hyvä kuva, mahdolliselle tulevaisuuden perheelle. Mutta ei, nyt joudun vielä stressailemaan suosituksista. ja niiden liittäminen hakemukseen on taas musta riippuvaista. ja sitten iskee ahdistus kun ei saa tehtyä mitään.
niinkun edellisessä postauksessa sanoin: REPIKÄÄ KAIKKI SUOSITUKSET IRTI MITÄ SAATTE NII EI TARTTE TÄTÄ RUMBAA KÄYDÄ KAHTA KERTAA.

Anteeksi että postaukseni aloitus oli näin negis, mutta eikös kaikkeen hyvään kuulu aina vähän jotain ärsyttävää? pidetään tää au pair juttu kuitenkin realistisella tasolla ja kerrotaan huonotkin puolet niin ei sitten vahingossakaan luulla että pääsis tanssiin niillä ruususilla. :D
Ei mitään, mä oon ihan fine. mut joskus pienet asiat saa veren kiehuun päässä.
Niin siis pienestä yleisestä ahdistuksesta huolimatta, mulla oli tänää super jees päivä.
Saletisti oli auringon vika. Fiilis oli mieletön ku sai  herätä aamulla siihen, että aurinko paisto jo joskus ysin kieppeillä ja  fiilis oli myös mieletön töihin ajaessa, kun tiet oli sulanut ja täysin kuivat + mulla keikku aurinkolasit nokalla ja radio laulo täysillä ja minä vielä kovempaa. Ja ilosuuspäissäni Laitoin ennen töitä jälleen sähköpostia mahdolliselle suosittelijalleni, vaikka oon sitä mieltä ettei sais liikaa pommitella viesteillä/puheluilla, koska pelkään että alan ärsyttään ihmisiä omilla tarpeilla. Mutta aurinko vei tän ajattelutavan pois ja kelasin vaan päässäni, että mä haluan amerikkaan,vaikka suomessa tuleekin kohta kevät ja kesä. Haluan silti.

Jos en saa mun suosittelijaa pian kiinni, niin tein just mun päässä varasuunnitelman. ja pyydän jotain mun koutsikavereista kirjottaan sen suosituksen. Saan sen sitten alta pois ja voisin sit oikeesti hengähtää näiden ärsytyksien kanssa. Avasin muuten just tätä postausta kirjottaessa ton mun au pair in american profiilin, ja siitä sivustosta on just tehty sellanen etten enää ite pääse lisäilee sinne muutakun kun sen tulevan suosituksen... ehkä mä negistelin turhan aikasin :D haha.

Hei! ja sitten vielä yks juttu, mikä ei liity tähän au pair aiheeseen millään tavalla.  Mut koska oon materialisti joltain osin ja vähän muotifriikki, kun vaatekaupassa työskentelen. Niin mun on pakko jakaa tää asia täällä blogissa. Mun Emmusella oli syndet keskiviikkona ja tunnetulla muotibloggaajalla uinolla sattu olemaan maanantaina aika siisti kilpailu menossa koskien NewYorkkerin VIP avajaisia ja ilmaisia asukokonaisuuksia.. Kilpailun luin luonnollisesti läpi, muttä tällä mun tuurilla mitään ei ikinä voita joten päätin antaa asian olla. Mut kuis kävikään ? Emma soitti mulle maanantaina ja kerto et voitti kyseisen kilpailun ja halus ottaa mun messiin... Menin ehkä skidisti sekasin ja niin meni mun ja emman lisäks 3 muuta meijän ystävää. Viimestään siin vaihees ku päästiin NewYorkkeriin sisään ja saatiin valita mitä vaan ilmaseks.( housut, yläosa, kengät +asuste). eihän shopholisteja sais päästää tommoseen tilanteeseen ! Valinnanvaikeus laitto mun kuupan ihan jumiin..
Ylläolevissa kuvissa kaikki mun kledjut on ihan uusia ! Homma ehkä vähä riistäyty käsistä ja ostin muutamia juttuja asukokonaisuuden lisäks. Esim. mulla on maailman mukavimmat verkkarit jalassa tällä hetkellä.

Tää homma meni nyt kyllä ihan jaaritteluks. mut antakaa anteeksi :) Hyökkään nyt kauneus ja terveyslehden kimppuun sekä katon jakson the walking deadia.

Sunnuntaiajatuksia..

 

..sekä Maanantaidepressio.

Mun pitäisi jaksaa alottaa tuo salilla käyminen uudestaan. Ahdistaa työpäivän jälkeinen väsymys ja sohvalle juurtuminen. kuluneella viikolla ei pelattu isin kanssa edes sulkapalloa :<

Glögimuki aamupalaksi ja 4tunnin rauhallinen työpäivä.

Tajusin, että mun pitäisi ostaa valtava matkalaukku. Onneksi se ei ole tämänhetken asia. Mutta sekin on edessä vielä.
Mulla on joululahja ahdistus myös, Koska en todellakaan tiedä mitä mun pitäisi ostaa ja kenelle ! Listalla on kuitenkin nuorempi pikkuveli, isi, äiti, kummipoika ja kummipojan sisko ja muutama kaveri.
Mua ahistaa tuo ajokortti asia suunnattomasti ja mun huonotuurisuus, huomenna menen autokouluun ja haen uuden ajokorttilupahakemuksen, koska vuodenvaihteen jälkeen autokoulu maksaa miljoonia..

Ja tää koko au pair juttu on pyörittäny mun ajatuksia aikalaisella vauhdilla. Oon googlettanu kaikkia kivoja paikkoja jenkeistä ja sit oon miettiny mitä tarjottavaa suomella on tulevana vuotena. perheasiatkaan eivät ole parhaimmassa mahdollisessa tilassa juuri nyt, niin ajatus pois lähtemisestä tuntuu oudolta. no ei ole onneksi lähteminen ei tapahdu lähitulevaisuudessa. Niin turhaan poden syyllisyyttä.

Mun maanantaidepressiota pehmittää vähän se, että mulla on huomenna vapaapäivä ja mun kannustavin ja parhainystävä sanoi hakevansa salikortin, niin mä pääsen ehkä ensimmäisestä ajatuksesta eroon. :D Itsestähän se lähtee, mutta mulle on tosi tärkeetä muitten tsemppaus, niin mäki jaksan sitte olla kannustava.

Oli muuten taas maailamn fiksuin veto hautautua sohvalle duunin jälkeen, nukahdin muutamaksi tunniksi ja nyt ei väsytä ! Juttujen taso alkaa taas vähän lipsumaan siten  että Idan pitäis olla jo hiljaa :D Yritetään pitää ilmapiiri positiivisena.

Olo on just niin tän kuvan mukainen.. Näytänki ihan samalta kun makoilen tässä sängyllä.

<3: ipa

PS. Yksi iloisuus ! Sain yhden luonnesuosituksen valmiina jes !
Pitäs saada vielä toinen ja sitten vielä yksi lastenhoitotodistus ja sitten ne olis pulkassa. Pääsis skannailemaan niitäkin sitten koneelle :)

SAANKO VÄHÄN MARISTA ?

Jos negatiiviset tekstit ei kiinnosta, tai valittaminen ylipäätään. Niin skippaa tämä postaus

Pakko sanoa, että nyt oon todella ärtynyt. Heräsin aamulla puhelinsoittoo, joka tuli autokoulusta. Mulle ilmoitettiin että mun ajokortti lupa on mennyt umpeen ja mun olisi tänään pitänyt soitella lupapalveluihin ja selvittää saanko uuden luvan torstaihin mennessä, koska mulla olisi sillon ajokoe. tietämättömille tiedoksi, olen menettänyt ykkösvaiheessa ajokorttini pienten ylinopeussakojen takia ja mun täytyy käydä kirjalliset sekä inssi uudelleen, jotta saan lopullisen ajokorttini. Ja koska lopullista ajokorttia ei vielä ole, niin au pair hakemuksen tekeminen viivästyy, ajokortti on pakollinen.
No sitten jatkoin unia vielä hetken  ja aloin soittelemaan lupapalveluihin eikä kukaan vastannut mulle sieltä. Nettisivuilta selvisi että soittoaika lupapalveluihin on klo 9-11. ja soittelin sitten hakemukseni perään 11.15.. HUPS. No onnekseni huomasin,että toinen soittoaika on 13-15. Jatkoin soittelemista sillon, ja soitin valehtelematta 10min välein, eikä mulle vastattu. Tarkistin fonectasta numeron, mutta eipä tärpännyt..Ihmettelen suuresti, kun soitin lokakuussa lupapalveluihin ja varmistin ajokorttilupahakemukseni voimassaolon ja minulle kerrottiin, että hakemus on voimassa vielä. EIKÄ KUKAAN VIITTINYT KERTOA ETTÄ SE MENEE MARRASKUUSSA UMPEEN ?! okeiokei, oma moka, että kortin olen menettänyt ja jättänyt kaiken viimetinkaan. Mutta kerrankin kun aloin tekemään asioiden eteen jotain. Niin hommat pissaa linssiin.. ja tosiaan tuo paperilapun lähettäminen maksaa 60e.*paljon kirosanoja*

No mutta, huomenissa on sitten hikipisaroita puhelimen ääressä ja kyselyitä saiskos sitä lupaa hoidettua puhelimessa jotenkin että pääsisin suoraan sitten inssiin torstaina... Maksan sitten sen 60e ja nielen tappioni.. pikkusumma siihen nähden että kaikki tämä on lähempänä sitä,että pääsen heittämään suomelle heipat vuodenpäiviksi vähintään.

Olin niin vihanen töissä. Mutta onneksi osaan olla purkamtta pahaa oloa asiakkaisiin. Päästin kunnolla höyryt ulos töiden jälkeen sulkapallon merkeissä ja koska agressiot ei siinäkään vaiheessa ollut kadonnut, niin jatkoimpa matkaa suoraan kuntosalille ja menin hieman tanssahtelemaan BodyJam tunnille. Päätin myös tuon tunnin aikana, että etin jenkeistä jos pääsen sinne ikinä jonkinlaisen tanssistudion. Oon viimeks 15 vuotiaana harrastanut tanssia joukkueessa ja kilpailtiinkin :) ja tänään taas muistin kuinka iso ikävä mulla on tanssimista.

Anteeksi purkaus. Mutta joskus tuntuu siltä, että onni ei todellakaan ole mun puolella!