Oon ollut tänänään superaktiivinen !
Siivosin kaikki mun laatikota ja kävin läpi _KAIKKI_ mun paperit.
Löysin vanhoja muovitaskuja, jotka oli pullollaan maksettuja laskuja,puhelin liittymä soppareita ja tilinauhoja.. jostain vuodesta 2009 eteenpäin.
Löysin myös muovitaskuja, joissa oli mun vanhoja koulutehtäviä, Aloin lukemaan yhtä esseetä ja jäin siihen koukkuun ja kun käänsin sivua, niin se teksi vaan loppui.mitä,miksi ? mihin se teksi hävisi ?. MIKSI IDA ET OLE KIRJOITTANUT ESSEETÄ YKSINÄISESTÄ NAISESTA JA SEN KANARIALINNUSTA LOPPUUN ? olin tosi vihanen itelleni, että miksi olen laiska ja en ole saanut lukiota käytyä. miksi en kirjoittanut äikän esseitä tai täyttänyt oppimispäiväkirjaa. Miksi et jaksanut taistella matematiikan tunteja läpi tai jaksanut opiskella ruotsin kielioppia.. Tulin hetkellisesti tosi ahdistuneeksi ja mietin miksi olen saamaton ja väliinputoaja, jolla oli mukamas tärkeämpää tekemistä, kuin koulu ? jep.. nukuin oppilaskunnanhuoneen sohvilla. Olin kyllä koulussa, mutta en tunneilla. Mikä sinua vaivasi ?¨
Heitin kaikki nuo vanhat paperit pois, ja päätin, että lopetan tän pohtimisen mitä jos olisinkin ? Eihän sitä voi koskaan tietää. Mut toisaalta kun mietin tätä mun tilannetta nyt,ja jos olisin käynyt lukion loppuun niin itseni tuntien, voin sanoa, että elämäntilanteeni ei eroaisi tämän hetkisestä paljon mitään, Mulla olisi työ, asunto ja kaverit, mutta kokisin ahdistuneisuutta siitä, että mihin suuntaan seuraavaksi ? Yliopistoon, Ammattikorkeaan vai mihin ? Tuskin olisin noteerannut ideaa lähteä maailmalle, koska kaikki eväät oman elämän rakentamiseen suomessa olisi siinä. Perus, Koulutus, loistava työpaikka ja uraputki nousuun, oma asunto, poikaystävä, koira,isompi asunto, naimisiin ja lapsia. ja seuraavaksi lisätään oravanpyörään vähän vauhtia, pitempiä työpäiviä, stressiä asuntolainasta ja perheen elättämisestä.. Oon miettiny tätä, et onks tää muka ainut oikea onnellisuuden kaava ? tai ei välttämättä onnellisuuden, mutta oikea tapa elää ? tai miks tämmönen on iskostunut monen ihmisen päähän ja on se minkä pitäs toimia kaikilla.. ja jos et perusta perhettä niin oot jotenki outo ?mitäs jos tää peruskaava ei toimikkaan mulle ja mun onnellisuuden resepti on se, että myyn mun vähäisen omaisuuden ja muutan balille yksin ja nukun puussa. mitä jos mitä jos.
Tai sit mä vaan rauhotun tän mun ajatusmaailman kanssa, vien tän au pair hakuprosessin hitaasti, mutta varmasti loppuun, lähden Amerikkaan vähintään vuodeksi. Opiskelen kielen,kattelen maailmaa sieltä suunnasta, opin eri kulttuuria, kasvan henkisesti ihmisenä ja mietin oikeesti rauhassa mitä haluan mun elämältä. Lopetan stressailun siitä, mitä mun muka pitäisi olla tässä vaiheessa ja oon tyytyväinen siihen mitä oikeesti oon tällä hetkellä. Mulla on kiva asunto, mulla on super ihana perhe, maailman paras koira, Maailman kivoin työpaikka ja työkaverit, IHANAT YSTÄVÄT.
Mulla ei oo hätää, mä pärjään täällä. Mun ei tarvii tuntea alemmuutta mistään, mä oon tämmönen enkä mä olis erilainen vaikka mulla lukion paperit käsissä oliskin. Nou hätä, kyllä sä ida pärjäät:)
ps. En siivoa enää ikinä, jos syvällisyys kuuluu sivuvaikutuksiin.
No comments:
Post a Comment