CHECK!

wihii. Mun omien aupparisivujen profiili alkaa näyttää aika kivalta! Aina kun oon tsekkaillu mun online hakemusta, niin vihreitä check merkkejä on ollu vaihtelevasti 2-3. :) Mun viimeinen suositteljia oli soitettu tänään läpi. Joten nyt alkaa toivottavasti oikeesti se prematchaika kolkuttelee ovella.

Pahoittelut että jauhan näitä samoja asioita tänne. Mut tästä mun innostuksesta ei vaan tuu loppua ja ajattelin että te siellä ruudun toisella puolella vielä kestätte mua. Ystävillä saattaa alkaa mennä hermo kun oon fiiliksissä mun matkalaukusta tai pohdin ääneen mihin päin Jenkkejä ois kiva sijottua.
En ole koskaan käyny jenkeissä, joten en tiiä yhtään mihin olis kivoin sijottua.Kyselin  Emmalta tänään töissä, että missäs kaikkialla amerikassa neiti on ehtinyt matkustella ja kyselin jenkeistä kaikenlaista muutakin. Pelkkiä kehuja sain luonnollisesti ja tais emma ylistää amerikkalaisten ruokakaupatkin. Kaikki on niin suurta ja siistiä

Vaikka mulle luonnollisesti tässä au pair jutussa on tärkeintä sit se, että sijotun johonkin perheeseen,jossa viihdyn varmasti vuoden.Haluan silti tietää kaikista paikoista mahdollisimman paljon kaikkea, koska paikalliset lomat ja au pair vuoteen kuuluvan matkustelukuukauden aion kuluttaa kääntämällä jokaisen näkemisen arvoisen kiven ja kolon. :D en aio jäädä voivottelemaan 13 kk jälkeen että jotain on jäänyt näkemättä tai kokematta. Nyt kun oon tän alottanu nii viedään se sit tyylikkäästi loppuun asti.

Eli nyt ihanat seurailijat siellä, Kertokaa mulle paikoista missä ootte käynyt, tai kuullut paikoista joissa kannattaa ehdottomasti käydä ? Ei tosissaan ole vielä ajankohtaista, mut oon niin syvällä täällä jenkkiajatuksissa että mua on turha kaivella ylös täältä. :) 

JEEJEEJEE!

weheartit

p.s : eikös joku oo joskus sanonu, että kun tapahtuu jotain hyvää, niin tapahtuu myös huonoa ? Näitten mun onnistumisen fiilisten tasapainottavaks tekijäks ilmaantu sellanen asia, että mun pankkikortti katos kun pieru saharaan viikonlopun aikana. Mikä on sinänsä ihmeellistä, koska olin töissä, kotona sekä kuskina. Eli kummallisista muistikatkoksista en kärsi minkään kummallisen superjuoman takia... kerta se on siis ensimmäinenkin.

hienosäätämisiä

Hei taas.

Mulla on kuluneella viikolla ollu 6 päivää töitä ja oon nukkunut maksimissaa 6h yössä. Mut silti jaksan olla vielä pystyssä. Hetki sitten kotiuduin Heidiltä ja olin semi ryytynyt. Mut kas kummaa, kun hyppää hyiseen autoon ja tulee kotiin niin sitä piristyy kummasti ja aattelin tulla laittaa kuluneen viikon kuulumisia. Alkaa kyllä skidisti tuntumaan siltä, että toistan itteäni, mutta ehkä se ei haittaa !
Mulla oli siis tiistaina ajokoe, eli sain kortin takaisin kun vanha meni kaiken "kiireen " keskellä umpeen.tekosyitä. Ja mun piti skannata sitten kuva mun ajokortista tuonne au pair sivuille, mutta ylläripylläri, tääkään ei menny sit ihan ku elokuvissa ja mulle sanottiin että uuden kortin tulemisessa voi mennä parikin kuukautta.. SIIS MITÄ ? joutuisin olemaan 2kk tekemättä mitään. enkä saisi mitään au pair asioita hoidettua..Mutta laitoin sitten tälle mun henkilökohtaiselle haastattelijalle viestiä ja kysyin miten toimitaan, ja se olikin ihan ok, että skannasin paperiversion sivuille. JEE. Nyt sekin on alta pois :)
Haastattelijani oli myös soittanut päiväkotiin missä olen ollut töissä ja kysellyt musta kaikkea sekä varmistanut tehdyt työtunnit, että mätsäävätkö ne ilmoittamiini tuntimääriin hakemuksessa.

Mulla oli myös perjantaina aamulla 9.15 aika jäykkäkouristus rokotteeseen joten sekin on nyt sitten uusittu, eikä tarvii sitäkään miettiä seuraavaan 10 vuoteen. Sairaanhoitaja kysyi aionko matkustaa mm. Hawajille amerikassa ollessani, joten mun pitäis seuraavaksi sitten tarkistaa mitkä hepatiitti rokotteet mulla on voimassa. jotain olen joskus ottanu thaimaan matkaa varten, mutta en muista mitä. Aika kökkö juttu jos nekin pitää uusia, sillä niissä on joku tietty aika millä välillä ne täytyy laittaa sekä yksi hepatiitti rokote maksaa n. 50e... Kauheesti kaikkea taas mietittävänä !

Matkalaukku ongelmakin on nyt muuten selvitetty ! Koska on helmikuu, niin meillä on töissä kanta-asiakas kuukausi ja ilokseni meille saapui syötävän söpöjä matkalaukkuja -30% alennuksella kanta-asiakkaille. Hinta oli tuon alennuksenkin jälkeen aika suolanen. N. 80e, mutta äiti oli sitten niin kultainen ja lupasi mua sponssata täs au pair jutussa sen verran, että se ostaa mulle ison matkalaukun. :) Väri vaihtoehtoja olis Musta, metallinhohto pinkki sekä sininen. Meinasin kallistua pinkkiin, koska niitä harvemmin tulis missään vastaan, mut tulin sit järkiini ja kelasin pinkin laukun olevan mulle liian Paris Hilton. Ja koska sininen on mun alltime favourite väri niin kotiutan sen siinä toivossa, etten kyllästy heti :)

Oih ja voih. On ihanan helpottavaa et kaikki tää pikkusäätäminen alkaa olla ohitse mutta samalla kauheen turhauttavaa kun mun tehtävä tällähetkellä on pelkkä odotus. En pysty tekemään yhtään mitään edistääkseni asioita. toivon vaan että matching prosessi on mahd. nopea ja perhe, mikä kolahtais mulle ihan täysiä, löytyis nopeesti :
tää päivittäminen toi sopivan väsymyksen just niin ehkä saan nyt unta ja jaksan aamulla heräitä lenkille sekä suunnittelemaan cheerleading treenejä. Lupauduin pitkästä aikaa sijaistamaan valmentajia. Oon super innoissani jälleen kerran kun omista valmennusajoista on vierähtänyt sellaiset vuodenpäivät.

Lupaan ilmottaa itsestäni taas heti kun jotain uutta ilmaantuu.
laittelen varmaan ensiviikon alusta viestiä haastattelijalleni ja kyselen oliko suosittelijat ihan ok ja miten edetään tähän matching prosessiin. :) Mukavaan viikonlopun loppua kaikille!

MOI

Heidi ja Heidin unisieppari

Maanantai iltaa kaikille ! Tulin nakkasemaan tänne muutamat random kuvat viikonlopulta ja tältä päivältä.
Mun piti viettää tänään vapaapäivää. Heräsin klo. 6.45 ja sain myöhemmin puhelinsoiton ja jouduin töihin somistelemaan ja pukemaan mallinukkeja. Eli en ihan toimettomana istunu kotona.

Huomenna joudun jälleen kerran jännittävään paikkaan, sillä mulla on ajokoe ja saan vihdoinkin ajokorttini takaisin.Sit on kaikki mun hakemukseen liittyvät asiat paketissa ja sit alkaa se piinavin osuus... Nimittäin odottaminen. Piinaavaa siitä tekee just se, että en voi kun kattella taivaalle ja toivoa että tulevaisuuden perhe löytyy. :) ei vaan pysty lopettaa ajattelemista siitä, että pääsen jossain vaiheessa irti tästä liian tutusta ja turvallisesta arjesta. Aluks ku mietin tota koko aupair juttua, niin olin lähinnä kauhuissani kaikesta tulevasta ja siitä mitä kaikkea tuolla vetten takana oikeen on. Mietin miten selviän kaikista virallisten asioiden hoitamisesta siellä, kun suomessakin yks puhelinsoitto saa muutaman sydämenlyönnin katoamaan :D Hoidettavana mm. kansainvälinen ajokortti, vakuutukset, opiskelut, harrastukset, pankkitilit jne. Mut nyt kun oon taas miettiny asioita uudelleen, niin oon tosi innoissani et joudun tosissani aikuisen saappaisiin ja pärjäämään ihan ITE. haha. On mullakin ajatukset...
maanantai on menny ihan semi kivuttomasti joten aion pitääkkin sen näin. Hyppään pois täältä bloggerin puolelta, käyn täyttämässä ison lasin pepsimaxia ja syvennyn Heidin seuraan sekä mahdollisesti the big bang theoryyn.

ps. Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu ? miten meni viikonloppu ?

as i promised

En ikinä tienny, että kuinka paljon mä pystyisin jännittämään mitään asiaa niin paljon, mitä jännitin tänään. Ihan käsittämättömiä fiiliksiä. Ei sitä jännityksen tasoa vaan pystyny kuvailemaan tai vertailemaan mihinkään aikasempaan jännityksen aiheuttajaan.
Eli siis, mulla oli tänään se au pair haastattelu, ja pakko sanoa, jännitys oli ihan huipussaan kun piti alottaa puhumaan englantia. Taju ei onneksi lähtenyt, mutta kieli meni enempikin solmuun.
Mun oli siis tarkoitus puhua itsestäni puolisen tuntia englanniksi. Multa kysyttiin kysymyksiä liittyen mun lastenhoitokokemukseen, harrastuksiin, perheeseen jne. Multa kysyttiin myös, että minkälainen au pairin pitää mun mielestä olla, mitä odotan tulevalta vuodelta ja miten toimin hankalssa lastenhoitotilanteessa. (esim. tapaturma tapauksessa).

weheartit

Mun kieli oli aivan sikkuralla, mutta näin tärkeemmäksi puhua vain jotain, kun jäädä miettimään sitä, että meneekö kaikki kieliopillisesti nyt aivain oikein. Oon muutenkin semmonen että puhua pälpätän kokoajan ja tein sen taas. Ja sitä mukaan se pahin jännityskin meni ohi.
Haastatteluun kuului myös peruskysymykset : "poltatko?, onko ollut masennusta?, säännölllistä lääkitystä? Tatuointeja tai lävistyksiä ?" Viimisen kysymyksen kohdalla silmäni pyöristyivät, mutta joillekkin perheille se on varmasti tärkeää tietää. Minullahan on kolme tatuointia, kaksi aika isoa sekä yksi pieni. Vain tuo pienin on näkyvillä (ranteessa) ja sanoin haastattelijalle, että käsikorujen käytöllä sen voi piilottaa jos se haittaa jotakin ! + että lävistyksiä on myös muutama (napa, sekä kieli ) mutta niistäkin sanoin, että ne voin ottaa pois :)

weheartit

Puolentunnin hölpötysosion jälkeen, mun piti siirtyä tietokoneelle ja aloin täyttämään psykologistaosiota ja voin kertoa, että siinä meni mieli ja kieli ja silmät aivan solmuun. Siinä vaiheessa sain käyttää apuna haastattelijaani sekä tietosanakirjoja mutta eihän siitä mitään tullut. Kuten kaikki, jotka ovat täyttäneet psykologisia testejä, tietävät sen, että lauseet ovat muotoiltu ihmeellisiksi ja ne pitää lukea monta kertaa.Miettikää sama englanniksi ?  Itsellänihän on reippaasti varmaan kolmatta vuotta, kun olen viimeksi minkäänlaista englannin kielistä koetta täyttänyt, joten tää oli mulle ihan hirmusen vaikeeta. Ymmärsin kysymyksistä suurimman osan, mutta joissakin kysymyksissä oli muutamia sanoja joita en vain ymmärtänyt joten pelkäsin, että jos se yksi sana vaikuttaa kysymyksen pointtiin kovinkin paljon ja vastaan ihan päin puita, niin mut leimataan seinähulluksi. :D sivuja oli semmonen kevyet 30 ja mulla olis ollut puolituntia aikaa täyttää se.. joten sain aikapaljon lisä aikaa kun taisin olla vähän ylipuolenvälin kun aikani loppui :D haastattelija kertoi, että Ensimmäistä kertaa kuulemma aika ei ollut riittänyt ja tulin siihen tulokseen, että ajattelen liikaa, sekä englanninkielen taito on tosiaan ruosteessa.. Pääasia, että se on nyt takanapäin, eikä kyseessä ollut mikään koe. vaan musta haluttii kerätä ihmisenä lisää informaatiota.

Eli seuraava asia mitä tässä tapahtuu, niin on se, että haastattelijani soittaa suosittelijani läpi, ja kunhan saan ajokortistani kuvan ladattua sivuille niin sen jälkeen mut prematchataan:)

Että sellainen haastattelu. Katsotaan keksinkö tässä mitään postailtavaa ennenkun hakuprosessi jatkuu eteenpäin. :)

-Ida

MAANANTAIN PIIKKIIN

En selkeesti saa tarpeekseni tästä eli Tervehdys jälleen !
Mulla oli ehkä vaikein maanantai taas hetkeen. Eilinen makoilu sai mussa ihmeellisiä asioita aikaan. Aamulla ensimmäisenä kun heräsin, niin päätin olla reipas ja hoitaa muutamia asioita puhelimitse. Ja se ei ehkä oo viisain juttu, mitä kannattas tehä kun on viel ihan horroksessa.

Soitin mm. terveyskeskuseen rokotteet, Ajovarmaan ajokorttilupa asioita, Autokouluun varasin inssin. Ihan hyvä saldo yhelle päivälle, tai oikeastaan 15minuutille. Oon ihan sukka noitten virallisten puheluitten kanssa, ja siks inhoon soittamista ja aikojen varaamista ylikaiken. Sainpahan kalenteriin taas muutaman merkinnän lisää.Taisi Terveyskeskusten täti hieman ihmetellä kun hävisin kesken puhelun linjoilta kun pudotin näppärästi puhelimen lattialle ja kalenterin siinä samassa. Hetken sain keräillä itseäni ja tavaroita..

No, noiden puheluiden jälkeen oon jälleen askeleen lähempänä unelman toteuttamista. Seuraavaks avaan Wordin ja teen mun peruskoulutodistuksesta käännöksen tohon hakemukseen. Huomasin, että en ole sitä lainkaan ladannut tuonne sivuille.  

En tiiä kuinka tykättyjä tämmöset vähemmän informaatiota sisältävät postaukset ovat. mut mun aivotoimita ei vaan yksinkertasesti riitä tällä hetkellä mihinkään muuhun :D Heitin kaverille just facebookissa omituisimman läpän ikinä ja en ehkä kykene olemaan itseni kanssa. kun naurattaa nii paljon. Lähdin keskustelusta pois sillä verukkeella, et pakko päivitellä tota au pair sivustoa. vastaukseksi sain "kannattaaks tos mielentilas koskea mihinkään virallisiin dokumentteihin ?"

ei kannattaisi, mutta koska oon kovis niin kosken silti ja laitan sen käännöksen sivuille...

Huoneeni teema on kaaos.
Luulen, että mulla ei ole tämän kolmenpäivän postaustahdin jälkeen mitään kummallista sanottavaa, joten palailen linjoille torstaina Heti sen aupairhaastiksen läpi. Katotaan, onko mulla menny kielisolmuun kokonaan vai lähtenyt taju.

 Torstaihin siis:) 

-Ida

I LOVE LAZY SUNDAYS

ILTAA
Meneeköhän tämä turhan aktiiviseksi kun postailen kahtena päivänä peräkkäin ?
Oon ollut tänään (taas) järjettömän laiska, joten aattelin tänne rustaamisen antavan mulle jotain pientä mielihyväntunnetta siitä, että oon tehnyt edes vähän jotakin.
Olin eilen vähän ulkosalla ja myöhäseksihän se meni, joten tää päivä on menny ihan vaan sängyn kanssa frendaillen ja leffoja katsellen. Ystäväni Heidi oli mun seurana. Aika jees.

Vaikka oonkin ollut skidisti laiskalla tuulella tänään, niin selvittelin muutamat puhelinnumerot ensviikoksi. mm. terveyskeskuksen sekä ajovarman.. Tavoilleni uskollisina unohdin loppuviikosta soittaa ajoluvastani, sekä mahdollisista rokotusajoista. Lauantainpäivänä ei kauheesti voinut viiä asioita etiäpäin joten ne siirty TO DO-listalla huomiseksi. Onneksi on aika easy viikon alotus ja duunia on vain hikiset 4h, joten ehin varmaan hoidella asioita kun pääsen töistä :)

Mietin myös ens viikon torstaita ja haastattelua. mulle iski oikeesti jäätvä paniikki ja mun kädet alko tärisemään se saattoi olla myös väsymys Ja mietin vaan, että miten tuun selviimään siitä haastattelusta kunnialla. Oon aika helkkarin Kimi Räikkönen ton englannin kanssa, että ajatus englanninkielisestä haastattelusta saa mun kuupan ihan jumiin. Mietin et mitähän meditaatioita mun pitää tehä ennen  tätä suurta koitosta, etten pökerry siihen tilanteeseen. Onneksi haastattelu käydään haastattelijan kotona, niin uskoisin ilmapiirin olevan huomattavasti rennompi kuin jossain valtavassa toimistotilassa. siellä saattais saada kahvia

Oon aina ollu kyllä semmonen tyyppi, että mun tunteet ja ajatukset heittelee kyllä luoteesta kaakkoon aina. Mut harvemmin kuitenkaan suuria mielialavaihteluita näytä kenellekkään, positiivisella olemuksella ja hymynaamalla on nii helppo vetää arkee läpi. Mut pakko sanoa, että tää aupair juttu on saanu mun ajatukset ihan sikkuralle ja tunteet myös.

Mun ystävät on ollu mulle aina kaikki kaikessa, ja nyt oon alkanu ymmärtää entistäki paremmin kuinka tärkeitä ne on mulle. Kuuntelin tossa perjantaina ku mun ykköslemppari tyttöset teki suunnitelmia kesälle ja olin innoissani ja aina jossaki vaihees keskusteluu havahduin siihen, että ne suunnitelmat ei koske mua.  Koska en todennäkösemmin ole kesällä suomessa. Mitä todellisemmaks tää homma tässä kokoajan menee, sitä innostuneempi oon, mut samalla toi suruissani etten kuulu mun ystävien plääneihin. Mut toisaalta, mulla on siistit frendit siin mielessä, et ne on puskenu mua ihan täysillä läpi tässä aupair jutussa.Kun ne tietää tän mun elämän tilanteen ja ymmärtää sen, että vuoden paussi tähän vanhaan ympäristöön on just se juttu, mitä niitten iitu tarttee. Oikeet ystävät on niitä, jotka tukee ja auttaa sua saavuttaa jotain sun elämässä. vaikka se tarkottaiski sitä, että olisin hetken pois fyysisesti niitten luota. Ja tää vuos on siin mielessä jees, et tiiän ainaki ketkä jää kaipaa mua ja ketä mua oottaa sitten ku oon suorittanu toivottavasti elämäni siisteimmän vuoden kunnialla. koska ilman mun kavereita sekään ei tietysti olis mahollista. 

Sori, täst tuli aika avautuminen ja frendien ylistämis kirjotus, mut en usko et noin kivoja asioita voi koskaan sanoa liian usein. :)

No johan pomppasi.

Nimittäin seurailijat ja kävijät täällä blogissa !
Tästä tulee varmaan todella jäinen postaus, mutta en vaan voi olla kirjoittamatta tätä.
ISO kiitos Emmalle blogini linkittämisestä :)

 

Vaikka blogini välilehdissä on "Ida pähkinänkuoressa"-osio, niin siitä huolimatta kerron itsestäni muutaman asian, että tulee tämä likka tutuksi :)
Elikkäs, Olen Ida, Vuosimallia 1992 ja synttäreitä vietän 28.2 kalevalanpäivänä ( pienenä halusin aatella että liputettiin sen takia kun mulla on synttärit :)

Ystävät luonnehtivat mua Liian kiltiksi, sosiaaliseksi, höpsöksi huithapeliksi, iloiseksi, hieman laiskaksi ja rakastavaksi tyypiksi. Äiti sanoo mua pahemman luokan taivaanrannan maalariksi. Ja oikeastaan allekirjoitan noista  kaiken. Oon tämmönen elän hetkessä tyyppi, jolla saattaa asiat jäädä nopeasti puolitiehen, enkä aina edes muista mitä olin tekemässä tai mitä olin ajatellut tehdä seuraavaksi.  

Niinkuin Emma tuolla blogissaan kertoi, niin olen ajatellut lähteä au pairiksi. Ja oikeastaan olen hakuprosessin saanut siihen pisteeseen, että ensiviikolla mulla on haastattelu, jonka jälkeen mulle aletaan etsimään hostperhettä Jenkeistä :)
Syitä on ihan älyttömän paljon, miksi päätin laittaa hakupaperit vetämään, ja ajattelin kertoa teille nytten niistä osan. Koska oon tämmönen huithapeli haaveilija, en vain yksinkertaisesti osaa päättää mitä haluan tulevaisuudelta. Peruskoulusta oon lähtenyt vuonna 2008 ja suuntasin samantien lukioon. Mulla oli haaveet aika korkeella ja uhkailin sukulaisille, että alan lukemaan psykologiaa. No en alkanu lukemaan psykaa, koska en oppinut tunneilla mitään ikinä, enkä tainnut pahemmin tykätä lukion psykan maikasta..
Palloilin lukiossa yli kaksi vuotta ja jäin kokoajan muista jälkeen, vaihdoin 4 vuoden aikatauluun ja yritin kerätä motivaatiota sekä läpäistä kursseja. Ainoat aineet missä loistin : äidinkieli, terveystieto, liikunta, musiikki ja kuvaamataito. Koulumme Opo sitten ehdotti mulle ammatillista puolta, kun huomasi ettei tyttöä kiinnosta lukeminen. Erosin lukiosta, aloitin duunin tekemisen (kaupan kassa, sekä lapsien hoitaminen ), hain 2011 Urheiluopistoon, sekä kauneudenhoitoalalle pääsin molempiin paikkoihin sisälle. suuntasin Urheiluopistoon haaveena liikuntaneuvojan ammatti, mutta sekin kaatui siihen, että muutin pois kotoota, tarvitstin työpaikan, että sain vuokranmaksettua ja koulupäivät olivat 8-16 ja eripaikkakunnalla, joten itsenäistymispäissäni päätin etsiä töitä ja lopettaa koulun. Ja koska palloilen edelleen tulevaisuuteni kanssa, Emma hyvänä ystävänä kysyi että, miksi en lähtisi au pairiksi, kun lastenhoito kokemusta on kertynyt ja mulla kun ei ole Suomessa mitään mikä pidättelisi tällähetkellä. 

Pyörittelin au pair ajatusta hetken päässäni, keräilin tietoa eri järjestöistä ja koko au pair hommasta + lueskelin muiden au pairien kokemuksia ja tulin vaan vakuuttuneemmaksi siitä, että tää on tehty mua varten ja hyvä tapa miettiä ja etsiskellä puuttuvia palasia ja kaikenlisäksi tedä samalla jotain hyödyllistä. 

Eli siis, blogia olen kirjoittanut siitä asti, kun aloin täyttelemään au pair hakemukseen vaadittavia juttuja. Olen pitänyt tätä tavallaan päiväkirjana itselle, että mitä sitä on tullut tehtyä ja mitä on vielä tekemättä. Kaipailin   hakuprosessin alkuvaiheessa blogia, jossa olisi kerrottu yksityiskohtasesti hakuvaiheista, mutta en tainnut etsiä oikeasta paikasta, kun en sitä löytänyt. Joten päätin tehdä sellaisen itse, jotta voisin jakaa informaatiota eteenpäin ja tästä olisi myöhemmin apua jollekkin muulle :)

Ei mulla varmaan mitään tämän kummallisempaa asiaa ollut. Tosiaan ensiviikon torstaina klo:17.00 mulla on haastattelu ja pistetään peukut ja varpaat pystyyn, että mahdollinen isäntäperhe löytyy mahdollisimman nopeasti, niin pääsis kirjottelemaan teille kaikille kuulumisia ja aupairin arkea Isosta ja upeasta USA:sta :)
vastailen mielelläni kysymyksiin ja vastaanotan mielelläni kokemuksia ja au pair tarinoita. Hyvä sekä huonoja.

-Ida