I LOVE LAZY SUNDAYS

ILTAA
Meneeköhän tämä turhan aktiiviseksi kun postailen kahtena päivänä peräkkäin ?
Oon ollut tänään (taas) järjettömän laiska, joten aattelin tänne rustaamisen antavan mulle jotain pientä mielihyväntunnetta siitä, että oon tehnyt edes vähän jotakin.
Olin eilen vähän ulkosalla ja myöhäseksihän se meni, joten tää päivä on menny ihan vaan sängyn kanssa frendaillen ja leffoja katsellen. Ystäväni Heidi oli mun seurana. Aika jees.

Vaikka oonkin ollut skidisti laiskalla tuulella tänään, niin selvittelin muutamat puhelinnumerot ensviikoksi. mm. terveyskeskuksen sekä ajovarman.. Tavoilleni uskollisina unohdin loppuviikosta soittaa ajoluvastani, sekä mahdollisista rokotusajoista. Lauantainpäivänä ei kauheesti voinut viiä asioita etiäpäin joten ne siirty TO DO-listalla huomiseksi. Onneksi on aika easy viikon alotus ja duunia on vain hikiset 4h, joten ehin varmaan hoidella asioita kun pääsen töistä :)

Mietin myös ens viikon torstaita ja haastattelua. mulle iski oikeesti jäätvä paniikki ja mun kädet alko tärisemään se saattoi olla myös väsymys Ja mietin vaan, että miten tuun selviimään siitä haastattelusta kunnialla. Oon aika helkkarin Kimi Räikkönen ton englannin kanssa, että ajatus englanninkielisestä haastattelusta saa mun kuupan ihan jumiin. Mietin et mitähän meditaatioita mun pitää tehä ennen  tätä suurta koitosta, etten pökerry siihen tilanteeseen. Onneksi haastattelu käydään haastattelijan kotona, niin uskoisin ilmapiirin olevan huomattavasti rennompi kuin jossain valtavassa toimistotilassa. siellä saattais saada kahvia

Oon aina ollu kyllä semmonen tyyppi, että mun tunteet ja ajatukset heittelee kyllä luoteesta kaakkoon aina. Mut harvemmin kuitenkaan suuria mielialavaihteluita näytä kenellekkään, positiivisella olemuksella ja hymynaamalla on nii helppo vetää arkee läpi. Mut pakko sanoa, että tää aupair juttu on saanu mun ajatukset ihan sikkuralle ja tunteet myös.

Mun ystävät on ollu mulle aina kaikki kaikessa, ja nyt oon alkanu ymmärtää entistäki paremmin kuinka tärkeitä ne on mulle. Kuuntelin tossa perjantaina ku mun ykköslemppari tyttöset teki suunnitelmia kesälle ja olin innoissani ja aina jossaki vaihees keskusteluu havahduin siihen, että ne suunnitelmat ei koske mua.  Koska en todennäkösemmin ole kesällä suomessa. Mitä todellisemmaks tää homma tässä kokoajan menee, sitä innostuneempi oon, mut samalla toi suruissani etten kuulu mun ystävien plääneihin. Mut toisaalta, mulla on siistit frendit siin mielessä, et ne on puskenu mua ihan täysillä läpi tässä aupair jutussa.Kun ne tietää tän mun elämän tilanteen ja ymmärtää sen, että vuoden paussi tähän vanhaan ympäristöön on just se juttu, mitä niitten iitu tarttee. Oikeet ystävät on niitä, jotka tukee ja auttaa sua saavuttaa jotain sun elämässä. vaikka se tarkottaiski sitä, että olisin hetken pois fyysisesti niitten luota. Ja tää vuos on siin mielessä jees, et tiiän ainaki ketkä jää kaipaa mua ja ketä mua oottaa sitten ku oon suorittanu toivottavasti elämäni siisteimmän vuoden kunnialla. koska ilman mun kavereita sekään ei tietysti olis mahollista. 

Sori, täst tuli aika avautuminen ja frendien ylistämis kirjotus, mut en usko et noin kivoja asioita voi koskaan sanoa liian usein. :)